Ljubljanan nähtävyyksiä

Tänään tajusin, että olen ollut Ljubljanassa jo kuukauden. Aika on mennyt tosi nopeasti ja nautin olostani päivä päivältä vain enemmän. Kaupunki tuntuu omalta, ja olen jo niin tottunut olemaan jatkuvasti ystävien ympäröimä, että en tiedä, miten totun taas yksin asumiseen, kun sen aika koittaa. Onneksi siihen on vielä viisi kuukautta.

Syyskuun aikana olen ehtinyt koluta Ljubljanan yleisimmät nähtävyydet. Ajattelinkin nyt kertoilla vähän näistä paikoista teillekin, jos vaikka joku olisi tännepäin tulossa. Supermielelläni ottaisin teidät tänne kyläilemään! Tästä kulttuurishokin ihastumisvaiheesta huolimatta mietin päivittäin, mitä teille ihanille kuuluu :)

1. Vanhakaupunki

Ehdoton suosikkini täällä on Ljubljanan sympaattinen keskusta. Rakastan sitä faktaa, että vanhakaupunki todella on kaupungin eloisa keskus. Tänne ihmiset tulevat tapaamaan ystäviään, kahvittelemaan ja syömään. Joka kerta kun käyn keskustassa olen tosi onnellinen siitä, että valitsin tämän vaihtokaupungikseni. Vanhan kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä ovat monet sillat.

2. Ljubljanan linna

Olen käynyt linnalla jo ainakin neljä kertaa. Kukkulalle on helppo poiketa ja sieltä on hyvät näkymät kaupunkiin. Ljubljanan kävijän kannattaa maksaa muutama euro ja käydä ihailemassa maisemia myös linnan tornista.

3. Kulttuuritarjonta

Ensimmäisenä viikkona osuin sattumalta Metelkovassa sijaitsevan kansallismuseon pihaan. Museossa oli Matjav Krivicin huimaavan upea valokuvanäyttely Urbanistan. Uskomattoman vaikuttavia kuvia. Muutenkin olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, miten paljon täällä tapahtuu. Kävin tällä viikolla kivassa indie-konsertissa ja grafiikan biennaalissa. Tänään pyörähdin keskiaikamarkkinoilla.

4. Nebotičnik

Kuten olette varmaan huomanneet, tykkään katsella paikkoja yläilmoista. Nebotčnikin eli pilven- piirtäjän kattoterassilta on hienot näkymät kaupunkiin. Myös kahvi on hyvää. Valmistuessaan vuonna 1933 kerrostalo oli Euroopan kymmenen korkeimman rakennuksen joukossa.

5. Metelkova

Vanhat sotilasparakit palvelevat nykyään baareina, yökerhoina ja graffititaiteilijoiden ateljeina. Vielä en ole käynyt Metelkovassa yöaikaan, mutta päivälläkin alueella riittää ihmettelemistä. Monet graffiteista ovat tosi taidokkaita. Kivoja graffiteja löytyy myös muualta kaupungista, joten kannattaa pitää silmät auki.

6. Tivoli park

Iso puisto on loistava paikka käydä lenkillä tai hengailla aurinkoisena päivänä. Talvella siellä voi tietääkseni luistella. En ole vielä ehtinyt tutustua puistoon kunnolla, sillä olen vain juossut puiston läpi matkalla jonnekin.

7. Smarna Gora

Kielikurssin opettajamme sanoi, että Smarna Gora on "pieni kukkula, jonne on mukava kävelyreitti". Minun mielestäni kukkulalle tai pikemminkin 676-metriselle vuorelle sai kiivetä ihan kunnolla. Slovenialaisilla taitaa olla parempi kunto kuin meillä muilla, sillä alle kouluikäiset lapsetkin kirmasivat ohitsemme ylämäessä. Näkymä ylhäältä on kuitenkin palkitseva, sillä kukkulalta näkee koko Ljubljanan ja ympäröivän maaseudun.

8. Eläintarha

Ljubljana Zoo on moderni eläintarha, jossa eläimillä on hyvät olot ja kaltereita on käytetty mahdollisimman vähän. Eläintarha on aina elämys lapsille, mutta aikuisille se ei tarjoa mitään sellaista, mitä muista eläintarhoista ei löytyisi.

9. BTC City (ei kuvaa)

Ensimmäisinä päivinä ihmettelin kovasti, missä kaikki kaupat ovat. Keskustassa on lukemattomia kahviloita ja ravintoloita, mutta kauppoja mielestäni vain kourallinen. BTC Cityssä onkin sitten ostospaikkoja senkin edestä. Yli 250 000 m2 kokoinen alue on Euroopan suurimpia shoppailu- ja viihdekomplekseja. Täällä on muun muassa yli 500 kauppaa, kaksi elokuvateatteria, vesipuisto ja hotelli. Kovin viihtyisä paikka ei kuitenkaan ole ja olenkin asioinut ainoastaan uusimmassa ostoskeskuksessa BTC City Parkissa.

10. Kirppari

Sunnuntai-aamupäivisin järjestettävältä kirpputorilta löytää jos jonkinlaista tavaraa (ja romua). Vanhat pyörät olivat niin somia, etten alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen voinut ostaa fillaria. En olisi millään raaskinut jättää sitä helmikuussa tänne.

Kielikurssi loppui perjantaina. Koe oli loppujen lopuksi todella helppo. Nyt olisi kiva päästä käyttämään sloveenin alkeita, mutta aika usein myyjät ja tarjoilijat vaihtavat englantiin, vaikka kovasti koetan suhista sloveenia. Maanantaina alkaakin toisenlainen opiskelu. En vieläkään tiedä, mitä tulen täällä opiskelemaan. Toivottavasti saan tiistaina tietää kursseista, sillä luennot alkavat jo tiistaina.

Valinnan vaikeuksia

Torstai- ja perjantaipäivät ovat vaikeita, sillä silloin pitäisi päättää, mitä viikonloppuna tekee. Ennen tänne tuloa pohdin, miten löydän samanhenkisen seurueen, joka tykkää matkustaa ja nähdä mahdollisimman paljon. Nyt ongelmani on päinvastainen. Vaihtoehtoja on aivan liikaa. Vihaan valitsemista enkä osaa sanoa kenellekään ei. Haluan joka paikkaan ja ennen kaikkea kaikkien ihanien ihmisten kanssa. Tänä viikonloppuna olisin voinut lähteä Kroatian saarille, Itävaltaan tai Alpeille vaeltamaan.

Loppujen lopuksi ja monen mutkan kautta päädyin lauantaina Triglavin kansallispuistoon suomalaisten, saksalaisten, slovakialaisten ja puolalaisen kanssa.  Matka kesti lähes kaksi kertaa kauemmin kuin olin kuvitellut, sillä junarata oli poikki ja jouduimme jatkamaan matkaamme bussilla. Junalla kulkeminen ei muutenkaan ole kovin nopeaa ja Bohinjin juna-asema sijaitsi 10 kilometrin päässä määränpäästämme Bohinj-järvestä. Aika Bohinjissa jäi siis harmittavan lyhyeksi, mutta ehdimme kuitenkin ihastella kaunista järveä, matkata Vogelin laskettelukeskuksen gondolihissillä 1700-metrin korkeuteen ja tölttäillä islanninhevosilla Slovenian maaseudulla. Seitsemän vuoden tauon jälkeen ratsastaminen oli uskomattoman ihanaa.

Marttakin pitää hevosista ja nautti myös gondolikyydistä. Myös Savican vesiputous laskettelupaikan läheisyydessä on pakollinen vierailukohde, jonka me jouduimme kuitenkin ajan puutteen takia jättämään seuraavaan kertaan. Lisäksi Bohinjissa voi muun muassa vaeltaa, meloa kanootilla ja harrastaa varjoliitoa. Martan ja minun mielestä luonnonmukainen Bohinj voittaa Bled-järven. Bohinj on siis ehdoton käyntikohde Sloveniassa matkaaville.

Huomisen suunnitelmana oli lähteä Itävaltaan Graziin, mutta emme saaneet kimppakyytiä järjestettyä. Niimpä vietämme sunnuntaita kirppiskiertelyn ja korisfinaalifiilistelyn merkeissä. Torstaina onkin  jo kielikurssin loppukoe, joten alkuviikosta pitää vähän preppailla sloveenia.

Istrian ihanuuksia

Menneenä viikonloppuna suuntasimme autolla kohti Istrian rannikkoa Kroatiassa. Lauantaina suomalais-saksalainen porukkamme pistäytyi Rovinjissa, jossa ainakin itse olisin viihtynyt pidempäänkin. Italialaistyylinen vanhakaupunki oli upea. Jokainen kapea kuja oli täynnä kivoja yksityiskohtia: kauniita ovia ja ikkunoita, pyykkejä roikkumassa ja oliivipuita ruukuissa. Turistikaupatkaan eivät olleet kammottavia, sillä useat putiikit myivät paikallisia käsitöitä, maalauksia ja herkkuja. Monesti taiteilijat istuivat maalaamassa kadulla ateljeensa edessä.

Pulaan saavuimme hyvissä ajoin ennen pimeää, ja ehdimme vierailla vielä antiikin Rooman aikaisella amfiteatterilla. Amfiteatteri oli aika kokonaisvaltainen kokemus: Taustalla soi live-musiikki viereisestä kahvilasta ja hääpari tanssi areenalla musiikin tahtiin auringon laskiessa taustalla. Pimeän tultua lähdimme etsimään hostelliamme. Riva-hostelli oli oikein viihtyisä. Erityismaininnan annan todella avuliaasta henkilökunnasta ja hienosta kattoterassista. Sunnuntaina söimme aamupalaksi letut Pulan torilla, minkä jälkeen ajoimme yhdelle Pulan lukuisista rannoista. Paluumatka Ljubljanaan kesti noin 2,5 tuntia. Palasimme eri reittiä kuin tulimme. Matka-aika on suurin piirtein sama niin Rijekan kuin Koperin kautta.

Martta matkusti toki myös. Martta ja minä suosittelemme Rovinjia kaikille, jotka pitävät perinteisestä Välimeri + vanhakaupunki -yhdistelmästä. Pula taas on Rovinjia rutkasti rumempi satamakaupunki, jonka ainoa mainitsemisen arvoinen nähtävyys on amfiteatteri. Pulassa yöpyminen on kuitenkin halvempaa kuin lomakohteissa, joten Pula on hyvä tukikohta Istrian valloitukselle.

Kroatiassa oli vielä kesä, mutta Ljubljanassa syksy tekee jo tuloaan. Vielä joudun kuitenkin odottamaan syksyn värejä, joita monet teistä ovat jo päässeet Suomessa ihastelemaan. Värikästä viikkoa!

Instagram-kuvia

Italialainen jäätelö tekee aina iloiseksi. Eurobasket näkyy katukuvassa. Ruoka on yhä maukasta. Jopa maksaa 14,95 € H&M:ssä. Kielikurssi jatkuu sinisessä talossa. Sanastoa harjoitellaan ahkerasti. Martta je moj lep pes.

Muun muassa tältä näyttää elämäni tällä hetkellä. Huomenna lähden saksalais-suomalaisessa porukassa Kroatiaan viikonlopuksi. Sääennusteet lupaavat vuoroin sadetta ja aurinkoa. Toivotaan jälkimmäistä. Mukavaa viikonloppua!

Vuoristomaisemia

Tänä viikonloppuna suuntasimme Pohjois-Sloveniaan. Lauantaina osallistuimme keskiaikaisessa Kamnikin kaupungissa järjestettävään kansanmusiikkifestivaaliin. Joukkomme koostui tällä kertaa  kahdesta puolalaisesta tytöstä ja kahdesta pojasta, baskitytöstä ja -pojasta (tyttö on ihana huonekaverini), slovakialaistytöstä ja suomalaistytöstä. Myöhemmin porukkaamme liittyi myös portugialaisia opiskelijoita. Kamnik on normaalista unelias pikkukaupunki, mutta nyt pääkadulla riitti ihmisvilinää ja käsityökojuja. Seurasimme harmonikkakilpailua, musiikkiesityksiä ja kansallispukunäytöstä. Kävimme myös läheisillä vuorilla. Ihmettelimme rotkoa, jonka vesi on halkonut kallioon vuosisatojen kuluessa. Vesiputous oli valitettavasti kuiva, sillä kesä on ollut täällä epätavallisen kuuma. Päivä oli mukava, ja kansankulttuuria rakastava Marttakin viihtyi hyvin. En tiedä, onko Kamnikissa tavallisesti kovinkaan paljon nähtävää, mutta toisaalta etäisyys Ljubljanasta on vain 30 kilometriä. Kaupungissa on siis helppo piipahtaa.


Sunnuntaina lähdin kahden saksalaisen, hollantilaispojan ja toisen suomalaisen tytön kanssa Blediin. Bled-järvi, sen keskellä sijaitseva kirkko ja kalliolle aikaisella keskiajalla rakennettu linnoitus ovat Wikipedian mukaan Slovenian tunnetuimpia nähtävyyksiä. Kaunis järvi olikin, mutta postikorteissa ei vät koskaan näy hotellit, kasino ja maauimala, joita järven rantaan on rakennettu. Olin siis odottanut vielä luonnonmukaisempaa paikkaa. Yksi Slovenian harvoista järvistä ja ainoa saari ovat kuitenkin Slovenian must see -nähtävyyksiä, joten minä ja Martta suosittelemme 40 minuutin ajomatkaa tai hitaampaa, mutta viikonloppuisin edullista (8,50 e edestakaisin) junaa Blediin. Perillä kannattaa vierailla linnalla, käydä kesällä uimassa raikkaassa vedessä ja maistaa paikallista, supermakeaa kermakakkua.

Tänään heräsin sateen ropinaan. Vauhdikkaan viikonlopun jälkeen sadepäivä ei haittaa yhtään. On ihan kiva hengähtää vähän. Rentoa alkavaa viikkoa kaikille!

Opiskelijaruokia

Sanonta "hyvä ruoka, parempi mieli", todella pitää paikkansa. Olin tänään vähän turhaantunut, sillä en monesta yrityksestä huolimatta saanut kaupunkipyörää vuokrattua. Lisäksi olin hikoillut muutaman tunnin sloveeninkurssilla (hikoilua aiheuttivat sekä 30 asteen lämpötila että kurssin haastavuus) ja juonut liian vähän. Mutta kun sain eteeni opiskelijahintaisen annokseni upeassa thairavintolassa, paha mieli haihtui nopeasti. 

Opiskelijaruoka täällä on todella herkullista, sillä opiskelijat saavat syödä yli sadassa ravintolassa 1,50 - 5 euron hintaan. Lounaaseen kuuluu yleensä alkukeitto, pääruoka, salaatti ja jälkiruoka. Tilaus tulee tehdä ennen klo 20 ja kuukaudessa opiskelijahintaisia ruokia voi nauttia parikymmentä. Käytännössä edun saa asettamalla kännykän lukijaan ja näyttämällä opiskelijakorttia. Pienenä vinkkinä voin kertoa, että kun systeemin menee rekisteröimään, kannattaa varmistaa että kännykässä on virtaa. Muuten joudut tekemään kaksi reissua. Muutenkin tuntuu, että olisin voinut hoitaa kaikki paperihommat paljon helpommin ja vähemmällä edes takaisin juoksemisella. Nyt minulla on joka tapauksessa sim-kortti, bussikortti ja ateriaetu. Vielä kun pääsisin pyöräilemään. 

Elämä täällä alkaa rullata aika mukavasti. Aamulla voin nukkua pitkään ja lueskella. Ennen puoltapäivää lähden usein käymään kaupungilla. Etsin mukavan kahvilan tai penkin joenvarresta ja keskityn sloveeninläksyihin. Ne pitää tehdä huolella, sillä on pysyttävä mukana kurssin nopeassa etenemistahdissa. Aamupäivän yksinäiset hetket ovat myös aika tärkeitä, sillä elämä täällä dormissa on niin sosiaalista. Ennen kielikurssia olen usein ajatellut syödä kevyesti, mutta päätynytkin ostamaan  burekin kaupasta. Burek on pasteija, jonka välissä on lihaa, juustoa tai omenahilloa. Bosniassa burekilla tarkoitetaan vain lihaversiota, mutta täällä ei olla niin tarkkoja.  Iltapäivän kielikurssin jälkeen ehdin juuri ja juuri heittää kirjat huoneeseeni ennen kuin on aika suunnata kavereiden kanssa kaupungille ja syömään.