Menneenä viikonloppuna pääsin jälleen Balkanille, tällä kertaa Serbiaan. Matkassa mukana oli kämppikseni tsekeistä, liettualainen tyttö ja neljä puolalaista. Tykästyin kovasti pääkaupunki Belgradiin. Paikka muistutti Banja Lukaa, mutta oli tietysti reilusti isompi ja sekavampi. Belgradista löytyy linnoitus, uutta, vanhaa ja jugoslavian aikaista arkkitehtuuria, upeita kirkkoja sekä satoja kahviloita ja paikallisia pikaruokaloita (palacinka-letut ja pljeskavica-hampurilaiset!). Sunnuntaina käväisimme paluumatkalla myös Serbian toisiksi suurimmassa kaupungissa Novi Sadissa (keskieurooppalaistyylinen söpö kävelykeskusta) ja Kroatian puolella Vokovarissa (pahiten kärsinyt kaupunki Kroatian itsenäistymissodassa, mutta sodasta muistuttaa enään pommitettu vesitorni) sekä Osijekissa (neljänneksi suurin kaupunki).
Ja Marttahan tykkäsi Serbiasta myös. Erityisen vaikutuksen teki monipuolinen ja edullinen pääkaupunki, mutta Belgradiin suuntaavan kannattaa käydä myös tunnin matkan päässä Novi Sadissa. Belgradista löytyy ihan kaikkea, joten nämä muutama kuva eivät todellakaan anna kovin hyvää kuvaa kaupungista. Kunhan löydän vähän aikaa, aion latailla kuvia myös Flickriin.
Yesterday I had the most unforgettable birthday. And this post is for my family and friends here, in Finland and around the world. I love you. You make me feel so blessed every day and yesterday I felt like a princess. Thank you for your kindness my dear friends!
You know me so well! I love my new camera, beanie and umbrella and I still can't believe that I really can go to sauna! And jewelry, tea, coffee and chocolate always make this girl super happy. As do cake and currywurst. Special thank of my special card (family and finnish friends, here's the text: "Paljon onnea Mia Martalta myös. Anna mulle Mia. Oot Ihana. Pusipusi <3"). Thank you for all wishes and messages, too!
Kiitos ihanalle pikkusiskolleni, joka oli valmistellut erityisyllätyksen. Videosi on vain niin upea, että oon katsonut sen jo ainakin 30 kertaa. Olet tosi taitava ja sitäkin rakkaampi! Eilisen huippuhetki oli ehkä kuitenkin mummun ja papan kanssa jutteleminen Skypen välityksellä. Tulkaa toistekin Skypeen! Ja kuukauden ja päivän päästä nähdäänkin ihan kasvokkain!
Menneenä viikonloppuna matkasin vielä kerran Kroatiaan italialaisen ja portugalilaisten poikien ja huonekaverini kanssa. Tällä kertaa suuntana oli pääkaupunki Zagreb sekä Plitvicen kansallispuisto. Zagrebissa olen käynyt monta kertaa aikaisemminkin, joten kaupungin suhteen minulla ei ollut suuria odotuksia. Kaupunki on kuitenkin lähellä Ljubljanaa ja vähän suurkaupunkimaisempi, joten siellä on ihan hauska pyörähtää kavereiden kanssa. Zagrebissa kannattaa ehdottamasti vierailla Museum of Broken Relationship:ssä. Päättyneistä ihmissuhteista kertovat esineet ja tositarinat ovat vuoroin huvittavia ja itkettäviä.
Plitviceen pääsyä olin odottanut hartaasti. Kansallispuisto osoittautui ihan yhtä upeaksi kuin olin kuvitellutkin. Marraskuinen koleus vain korosti lukemattomien vesiputousten ja turkoosinsinisten järvien kauneutta. Marttakin suosittelee upeaa Plitviceä Kroatiaan matkaaville.
Ihan alkuun mun pitää pahoitella, että tästä lähtien meidän on tyytyminen kännykkäkamerakuviin. Kamerani (+ rahat ja vanha kännykkäni) nimittäin lähtivät hostellihuoneestamme rosmon matkaan meidän nukkuessamme. Tätä vastoinkäymistä lukuun ottamatta Bosnian roadtripimme oli loistava.
Matkamme kohti Bosniaa alkoi neljältä keskiviikkoaamuna. Ensimmäisen pysähdyksen teimme mun toiveesta Banja Lukassa. Oli kivaa nähdä tuttu paikka johonkin muuhun vuodenaikaan kuin talvella Banja Lukassa söimme matkan ensimmäisen burek-aamiaisen. Aamiaisseuraamme liittyi myös kaupungissa asuva ystäväpariskunta. Banja Lukasta jatkoimme kohti Sarajevoa Jajcen ja Travnikin kautta. Jajcen päänähtävyys on kaupungin keskellä sijaitseva vesiputous. Travnik taas on hyvin idyllinen pikkukaupunki. Suosittelen vierailemaan näissä paikoissa matkan varrella.
Sarajevossa olimme puolitoista päivää. Tämä oli minulle toinen kerta Bosnian pääkaupungissa. Pidän kaupungin tunnelmasta. Se ei ole liian iso eikä pieni ja se on todella mielenkiintoinen sekoitus itää ja länttä. Sodan jäljet ovat selvästi nähtävissä vaikka paljon on myös rakennettu uudelleen. Kiertelimme uutta ja vanhaa kaupunkia ja kävelimme pitkin pääkatua, jota ympäröivät vuoret olivat sodan aikana täynnä tarkka-ampujia. Illalla osallistuimme ilmaiseen halloween-kietokävelyyn. Vierailimme myös tunnelimuseossa, jossa pystyi kävelemään pienen matkan tunnelissa, joka Sarajevon piirityksen aikana oli ainoa yhteys kaupunkiin.
Sarajevosta jatkoimme kohti Mostaria. Ajaminen Bosniassa oli yksi matkamme kohokohdista. Maisemat Sarajevon ja Mostarin välillä ovat huiman hienoja. Mostarin vanhakaupunki oli pieni, mutta tosi kaunis. Marraskuun alku taitaa myös olla hyvä aika matkustaa, sillä turisteja oli todella vähän. Mostarin ympäristössä on monia kiinnostavia kohteita, joista näimme Blagaj'n kaupungissa, Kravican vesiputouksilla, tuhat vuotta vanhalla hautausmaalla. Tietysti joka roadtripiin kuuluu myös yksi pakollinen kunnon eksyminen, jonka me toteutimme yrittäessämme etsiä Bosnian Stonehengea eräältä vuorelta.
Sunnuntaina olikin aika lähteä kohti Sloveniaa. Teimme kuitenkin pari pysähdystä matkallamme. Bosnian puolella kävimme Pociteljin kylässä, joka on Unescon maailmanperintökohde. Pocitelj oli Travnikin ohella suosikkikohteeni. Seuraavaksi pysähdyimme Splitissä Kroatian rannikolla. Vanha kaupunki oli juuri niin nätti kuin olin odottanutkin. Splitistä ajoimmekin sitten viisi tuntia sateiseen Ljubljanaan.
Lisää kuvia on tulossa kunhan ehdin kysellä kavereilta heidän kuviaan. Aloitin kännykällä kuvaamisen vasta kameran hävittyä, joten siitä syystä alkureissusta ei ole vielä kuvia.
Ja entäpä Martta? Martta oli ensimmäisen kerran Bosniassa, mutta minun ja jokaisen matkakumppanini tavoin hänkin rakastui Bosniaan, sen maisemiin, kiinnostaviin kaupunkeihin ja herkulliseen ruokaan (burek, cevapi, pljeskavica, bosnialainen kahvi, granaattiomenat suoraan puusta..).
