Kesäloma

Tänä kesänä minulla oli viikon mittainen kesäloma, jonka vietin Puolassa, Sloveniassa ja Prahassa. Muuten olenkin ollut niin kiireinen töissä, etten ehtinyt edes raportoida tuosta toukokuisesta matkasta. Nyt matkakuvia katsellessani ja vaihtariystäviä ikävöidessäni päätin kuitenkin tehdä pienen reissupostauksen, vaikka tuntuukin hassulta kirjoittaa näin jälkijunassa.

Lensin Wizzairilla tutun reitin Turusta Gdanskiin. Gdanskissa ehdin vain juoda kahvit Mäkkärissä gdanskilaisen vaihtariystävän kanssa ennen Polskibussiin astumista. Bussi kuljetti minut Varsovaan, jossa vietin kaksi kokonaista päivää paikallisen ystävän luona. Tässä ajassa ehti hyvin nähdä Varsovan nähtävyydet, käydä mielenkiintoisessa Varsovan kansannousua esittelevässä museossa ja tutustua ystäväni tärkeisiin paikkoihin, mm. hienoon yliopiston kirjastoon, puistoon ja Varsovan vaarallisimpaan asuinalueeseen, sekä syödä hyvää puolalaista ruokaa. Yövyin ystäväni luona ja olin ihan hämmentynyt hänen perheensä vieraanvaraisuudesta. 

Kolmannen päivän iltana hyppäsin jälleen Polskibussiin, jossa huristeltiin 12 tuntia Wieniin. Saavuin sateiseen Wieniin kuudelta aamulla ja onnistuin järjestämään itselleni kimppakyydin Ljubljanaan. Keski-Euroopassa kimppakyydit ovat suosittu ja edullinen tapa matkustaa. Ennen kuin slovenialainen rouva nappasi mut kyytiin, ehdin bongailla tuttuja huvipuistolaitteita suljetussa Praterin huvipuistossa. Perillä Ljubljanassa olin yhdeltä iltapäivällä. Oli tosi jännä tunne tulla käymään paikassa, jossa osasi heti toimia. "Oh you are in Tivoli park, I'll walk there. 10 minutes". Puistossa istuskeltuamme menimme syömään Cantina Mexicanaan ja kävelimme pitkin joen vartta. Joku sai idean, että meidän pitäisi vuokrata auto ja lähteä Blediin ja Bohinjiin. Ja kohta olimme jo ehkä Slovenian kauneimmassa paikassa Bohinj-järven rannalla. Seuraavana päivänä lähdimme tyttöporukalla Piraniin. Rantapäivän jälkeen osallistuimme vielä Euroviisubileisiin. Oli aika kansainvälinen tunnelma. Sunnuntaina kävimme Dabudassa syömässä ja Neboticnikissa kahvilla, kuten aika monena sunnuntaina vaihtariaikanani. 

Maanantaiaamuna näin vielä yhtä Ljubljanan kämppiksistäni, minkä jälkeen lähdin kimppakyydillä kohti Wieniä, josta otin bussin Prahaan. Prahaan tutustuin siellä asuvan LJ-kämppikseni opastuksella. Illalla tapasin toista tsekkiläistä ystävää. Toisena Praha-päivänäni vielä kolmas ystäväni tuli Prahaan käymään. Praha on mahtava, mielestäni viehättävin keskieurooppalainen kaupunki ja oli ihanaa nähdä kaikkia tsekkiläisiä ystäviäni. Toisen päivän iltana lensin Norwegianilla Helsinkiin. Norwegian on tosi toimiva lentoyhtiö. Arvostin todella sitä, että boarding passin sai suoraan kännykkään, koska minulla ei ollut tulostusmahdollisuutta. Saavuin yöllä Helsinkiin, Tampereella olin kolmen aikoihin aamuyöllä ja aamulla töihin. Etukäteen pelkäsin vähän, että olisin lomani jälkeen tosi väsynyt, sillä matkaani kuului tosi paljon matkustamista ja järjestämistä. Minulla ei ollut Suomesta lähtiessäni muuta kuin paluulento ja muut matkat ja majoitukset piti järjestää matkan aikana. Kaikki kuitenkin sujui paremmin kuin olisin uskonutkaan ja sain viettää mahtavan viikon ystävien kanssa. Tällä hetkellä unelmoin, että ehtisin tehdä vielä jonkun pikkureissun ennen kuin aloitan elokuussa tokaluokan opena. Mut ennen kaikkea aion nauttia Suomen kesästä. Aurinkoista heinäkuuta!

PS Haluaisin kovasti jatkaa taas blogin kirjoittamista, mutta Slovenia ja vaihtarielämä eivät enää ole kovin ajankohtaisia aiheita. Mun pitää miettiä, mikä voisi nyt olla blogini teema. Onko mulla enää mitään jaettavaa?

Jälleennäkeminen

Kaksi viikkoa sitten päätin, että voisin ottaa pienen loman ärsyttävästä gradusta ja lähteä Puolaan tapaamaan Erasmus-perheemme jäseniä. Ostin Wizzairin edulliset lennot Turusta Gdanskiin ja takaisin. Parhaimmillaan yhdensuuntainen matka maksaa vain kympin. Viime perjantaina laskeuduin  keväiseen, aurinkoiseen Puolaan. Kiertelin Gdanskissa asuvan ystäväni kanssa kaupungin keskustassa, joka on kauniisti jälleenrakennettu Toisen maailmansodan jälkeen. Illalla otimme yöbussin (Polski bus) Krakovaan. Minulle yöllä matkustaminen sopii, sillä nukkuessa kymmenen ja puolen tunnin bussimatka menee nopeammin. 

Krakovassa tapasin lisää ystäviä, kun kaksi puolalaista, Puolassa asuva ukrainalainen ja koko vuoden Ljubljanassa opiskeleva suomalainen osallistuivat reunioniiimme. Ihailimme upeaa vanhaakaupunkia ja joenvartta, kävimme linnalla ja juutalaiskorttelissa sekä Schindlerin tehtaassa sijaitsevassa museossa. Söimme myös hyvin, sillä Krakovassa opiskeleva ystävä tiesi parhaat kahvilat ja ravintolat (oi pierogi). Maanantaina kävimme gdanskilaisen ja suomalaisen ystäväni kanssa Auschwitzin ja Birkenaun keskitysleireillä. Illalla uni ei tullut ajatellessani kaikkia sitä julmuutta, mistä olin opastetulla kierroksella kuullut.

Tiistaiaamuna lähdin huonosti nukututun yön jälkeen Wroclawiin siellä opiskelevan ukrainalaisen tytön luo. Olin yllättynyt, etten ollut juuri kuullut koko kaupungissa, sillä tuleva Euroopan kulttuuripääkaupunki oli todella viihtyisä. Wroclawista suuntasin yöbussilla takaisin Gdanskiin. Gdanskissa minulla oli koko päivä aikaa kierrellä yksinäni, sillä ystäväni oli palaamassa kotiin Krakovasta vasta illalla. Kävin naapurikaupungeissa Sopotissa (kiva merenranta) ja Gdyniassa (tylsä satamakaupunki) ja otin lisää kuvia kauniista Gdanskista. Nukuin muutaman tunnin ystäväni luona ja sitten olikin aika suunnata lentokentälle, Turkuun ja Tampereelle. Lomani oli aivan täydellinen ja oli ihana nähdä ystäviä pitkästä aikaa. Kuukauden päästä olisi tarkoitus vierailla Sloveniassa ja Tsekissä niiden kavereiden luona, joita en nyt tavannut.

Suomenlinnassa

Tänään vietin keväisen lauantaipäivän rakkaan ystäväni ja hänen kivan poikaystävänsä luona Helsingissä. Kävimme Suomenlinnassa ja joimme kahvit soman kahvilan terassilla. Sen jälkeen nautimme aurinkoisesta säästä saarta kierrellen, kunnes mereltä puhaltava viima pakotti meidät sisätiloihin. Suomenlinna on varmasti upea kaikkina vuodenaikoina ja seuraavan kerran olisi kiva käydä siellä kesällä, jolloin tuulikaan ei toivottavasti ole yhtä kylmä.

Suomessa

Takaisin Suomeen palaaminen oli vähän vaikeampaa kuin olin ajatellut. Tottakai oli ihana nähdä perhettä ja ystäviä pitkästä aikaa, mutta ikävöin Ljubljanan ystäviäni, joista oli tullut minulle kuin toinen perhe. Sopeutumista ei helpottanut, ettei mulla ole tällä enää koulua ja gradu taas ei oikein edennyt. Vieläkin mulla on pieniä ratkaisemattomia ongelmia, mutta nyt olen jo vähän toiveikkaampi graduni valmistumisen suhteen. 

Toki näihin pariin viikkoon mahtunut paljon mukavia asioita. Ystävien kanssa kahvittelua, pelailua, saunomista ja avantouintia. Seurakuntajuttuja, pari leffassa käyntiä, pientä shoppailua, ruisleipää ja paljon uutta Pingviini salmiakkijäätelöä. Yksi parhaista jutuista oli aurinkoisen lauantai-iltapäivän luisteluretki Siilinkarin luodolle. Siskon kanssa luisteltiin ja treffattiin kävellen matkan taittaneet vanhemmat Siilinkarilla. Jää oli niin loistavassa kunnossa, että koko järvi oli kuin suuri luistinkenttä. Luodolla oli pieni kioski, josta sai ostaa mehua, munkkeja ja makkaraa. 

Matkakertomus on kirjoitettu kotiyliopistolleni, ja lisäilen sen tännekin kunhan ehdin etsiä sopivat kuvat tekstin lomaan. Tykkäisin kyllä kovasti jatkaa tätä kirjoittelua viimeisen vaihtopostauksen jälkeenkin. Nyt pitäisi vain löytää joku uusi juttu, projekti (ei gradu, siitä tulis tylsä blogi). Tsemppiä teille ihanille kaikissa kevään projekteissanne! 

Viimeisiä viikkoja

Viimeiset viikot Ljubljanassa olivat niin intensiiviset, ettei blogille jäänyt aikaa. Halusimme viettää kaiken jäljellä olevan ajan yhdessä ystävien kanssa. Viimeiset kerrat Neboticnik-pilvenpiirtäjässä kahvittelemassa, viimeiset Studenski boni-opiskelijalounaat suosikkiravintoloissa, viimeiset autoreissut Alpeille ja merenrantaan, viimeiset bileet ja illanvietot tämän vaihdon aikana. Muutin virallisesti asuntolasta perjantaina, mutta sain nukkua sängyssäni makuupussissa sunnuntaihin asti.

Sunnuntaina lähdin kimppakyydillä (prevoz) Bratislavaan. Olin yötä ystäväni luona ja olen yhä ällistynyt siitä vieraanvaraisuudesta, jota hänen perheensä tarjosi. Maanantaina kiertelimme Bratislavaa. Kaupunki on todella viehättävä. Vanhakaupunki on suloinen, linna kaunis ja Ufo-torni tarjoaa upeat iltanäkymät kaupunkiin ja Danube-joelle. Martta ja Mia siis suosittelevat Bratislavaa matkakohteeksi. Kaupunki on vain tunnin matkan päässä Wienistä, joten nämä kaupungit on helppo nähdä samalla matkalla. Illalla tapasimme kuusi ystäväämme, jotka olivat matkalla kotiin Bratislavan kautta. Järjestimme siis ensimmäisen reunionimme vain päivän päästä lähdöstämme Ljubljanasta. Minulle tämä oli hyvä merkki siitä, että tulemme varmasti pitämään yhtä jatkossa. 

Bratislavasta jatkoin tiistaiaamuna junalla Budapestiin, mistä lensin Ryanairin siivin kotiin. Perhe oli mua lentokentällä vastassa, ja kotona mua odotti lisää yllätyksiä. Vaikka ikävä Ljubljanan perhettäni on kova, on mukava olla kotona perheen kanssa ja maltan tuskin odottaa, koska näen kaikkia teitä suomiystäviäni!

PS Tämä ei ole vielä viimeinen blogikirjoitus vaihtoasioista. Vielä aion kirjoittaa jonkinlaisen yhteenvedon näistä viidestä ja puolesta kuukaudesta, opiskelu-, asumis- ja reissuasioista. 

Talvella

Viimeiset pari viikkoa ovat menneet ihan täällä Ljubljanassa. Viime viikolla oli vielä viimeiset tentit, esseet ja esitykset. Torstaina alkoi mulla loma, mutta joillain kavereilla on vielä tenttejä jäljellä. Torstaina tänne tuli myös talvi. Ensin satoi parikymmentä senttiä lunta (teimme kolmemetrisen lumiukon) ja sen jälkeen pari päivää jäistä sadetta. Jääsateen takia emme pystyneet matkustamaan minnekään viime viikonloppuna. Sen sijaan kävimme nykytaiteen museossa. Olen myös käynyt kuvailemassa, sillä tällä hetkellä puut, polkupyörät ja aidat ovat täynnä jääpuikkoja. En ole ikinä nähnyt tällaista sääilmiötä.

Nyt on enää kaksi viikkoa jäljellä Sloveniassa. Porukka alkaa vaihtua kun viime lukukauden vaihtarit lähtävät kotimaihinsa ja osa kevätlukukauden vaihtereista saapuu. Melkein joka päivä joku kavereistani on viimeistä päivää täällä. Onneksi tiiviin ystäväporukkani kanssa olemme lähes kaikki matkaamassa kotiin samaan aikaan. Olen niin kiitollinen ystävistäni täällä, ja aion nauttia täysillä jokaisesta hetkestä rakkaassa Ljubljanassa. Ja ystäväni Suomessa: 18. päivän jälkeen haluan nähdä teidät kaikki!

Lähiseutumatkailua

Opiskelut ovat pitäneet mut niin kiireisenä, että ennätän vasta nyt torstaina kirjoittaa viime viikonlopusta. Lauantaina harrastimme "kotimaanmatkailua", tällä kertaa oli suuntana Etelä-Slovenia, joka on kumpuilevaa viininviljelyaluetta. Kävimme alueen suurimmassa kaupungissa Novo Mestossa, yhdellä läheisistä linnoista (alue on tunnettu myös lukuisista linnoista), luostarissa sekä Kostanjevica na Krkin pikkukaupungissa. Koska nämä paikat oli aika nopeasti nähty, päätimme ex tempore käväistä Kroatian puolella Yugoslavian hallitsijan Josep Titon syntymäkodilla. Rajalla tuli todistettua, että Slovenian henkilökorttini riittää matkustusdokumentiksi. Titon kodin yhteydessä oli söpö, pieni perinnekylä, joka ainakin minulle oli päivän kohokohta. Mia ja Martta ovat yhtä mieltä, että Slovenian parhaat alueet ovat Ljubljanan lisäksi Juliaaniset Alpit ja Adrianmeren rannikko. Mielestäni puoli vuotta Sloveniassa asuneen tulee kuitenkin nähdä myös etelä ja itä (sinne ehkä ensi viikonloppuna). 

Sunnuntaina lähdimme pitkästä aikaa Italiaan. Rajan ylitettyämme sää muuttui kovin sumuiseksi, joten Gradon merenrantakaupunki ei näyttäytynyt kaikessa loistossaan. Gradosta jatkoimme antiikin Rooman aikaisen Aquileian kautta tähdenmuotoiseen Palmanovaan. Kaupunki tosiaan oli symmetrinen yhdeksänsakarainen tähti, jonka keskustana oli tori. Kaupungissa söimme myös Italian parasta pizzaa. Palmanovasta ajoimme viehättävään Udineen. Söimme jäätelöä ja katselimme auringonlaskua ja torilla leikkiviä lapsia. 40 kilometrin päässä Slovenian rajasta sijaitseva kaupunki on mukava päiväretkikohde Sloveniassa oleileville.

Huomiseen mennessä pitäisi palauttaa vielä kolme esseetä ja valaa savea. En ole siis vielä ehtinyt miettiä seuraavaa viikonloppua, mutta jotain hauskaa, on ystävien kanssa kehitettävä, sillä viikot täällä hupenevat uhkaavasti.

Mukavaa, talvista viikonloppua sinne Suomeen!