Uusia

Nyt on aika sanoa heihei rakkaille Suomessa, joululomalle sekä vuodelle 2013 ja toivottaa tervetuloa Ljubljanalle ja vuodelle 2014. 

Viime vuosi meni tosi nopeasti sillä olin aika kiireinen tyttö. Tammikuun lopusta maaliskuun alkupuolelle toteutin Bosniassa graduuni liittyvää valokuvaus- ja taideprojektia paikallisten lasten kanssa. Sieltä ulkomailta kirjoitin myös hetken mielijohteesta vaihtohakemuksen ”mahdollisimman Balkanille” eli Ljubljanan yliopistoon.

Bosniasta palattuani taisin suorittaa vielä jonkin kuviskurssin koulussa ja jatkoin satunnaisten sijaisuuksien tekemistä ja synttäritätihommia. Huhtikuussa alkoivat myös kesätyöt eräässä elämyspuistossa. Tykkään kesätöistäni kovasti, sillä siellä pystyy todellakin nollaamaan ajatukset koulusta eikä myöskään tarvitse stressata, mitä kesällä tekisi. Ulkona tulee oltua paljon satoi tai paistoi (ja viimekesänä onneksi paistoi) ja työkaverit sekä koko työyhteisö ovat tosi kivoja. Viime vuosista poiketen jouduin lopettamaan työt jo elokuussa, koska tuli lähtö Sloveniaan. Ja siitä eteenpäin olette voineetkin lukea kuulumisia täältä blogista.

Päällimmäisenä vuodesta 2013 jäi kiitollisuus ystävistäni. Teistä, jotka olen tuntenut jo kaukaa seurakunnan lastenleireiltä ja nuortenilloista tai koulusta. Ja teistä, joihin olen tutustunut HOKL:ssa, Bosniassa ja siellä elämyspuistossa. I’m also so thankful of my new friends. I can’t sleep because I’m so excited to come home to Bezigrad and see you again. You are my LJ family :) Olen tällä hetkellä ensimmäistä kertaa elämässäni lentokentällä yötä. Uni ei tule, mutta yli kahdeksan tunnin odotus yöllä menee silti nopeammin kuin päivällä.

Mahdollisesta väsymyksestä huolimatta huomenna alkaa kova opiskelu. Kurssini loppuvat jo ensi viikolla ja sitten mulla onkin täällä enää tenttejä. Ja toivottavasti myös joku pikkureissu ja paljon aikaa vaihtariystävien kanssa. Suomeen tulon jälkeen aion muuttaa kirjastoon, sillä gradun tulisi olla valmis 20.4. Valmistuminen oli toinen uudenvuodenlupauksistani. Lisäksi lupasin vierailla vaihtarikavereillani. Uskon, että tästä vuodesta tulee yhtä jännittävä kuin edellisestä ja odotan innolla, mistä löydän itseni ensi syksynä. 

Mahtavaa, yllätyksellistä ja siunattua uutta vuotta! 

Kohti kotia

Nyt kirjoittelenkin jo Suomesta. Tulin eilen illalla kotiin muutaman mutkan kautta. Keskiviikkona matkustin puolalaisten ystävieni kanssa Wieniin ja torstaipäivän käytimme Wienin nähtävyyksiin ja joulutoreihin tutustuen. Wien on varmasti upea ympäri vuoden, mutta varsinkin joulun aikaan kaupunki on uskomattoman kaunis. Torstai-iltana ystävät jatkoivat Puolaan ja minä matkustin bussilla Budapestiin. 

Perjantai kului Budapestia kierrellen. Sää oli sumuinen ja kylmäkin, mutta näin 12 tunnissa kaikki päänähtävyydet. Lauantaiaamuna rentouduinkin sitten kylpylässä. Kylvettyäni päätin väsymyksestä huolimatta kiivetä vielä katedraalin torniin ja linnavuorelle nappaamassa kuvia auringonpaisteessa. Sitten oli aika suunnata lentokentälle. Ryanair lentää suoraan Budapestista Tampereelle ja toisinpäin. Martta suosittelee kaunista Budapestia ja sen ihania kylpylöitä matkakohteeksi, ja kaupunkiin on helppoa ja edullista matkustaa. Parin viikon päästä lennän vielä takaisin Budapestiin ja köröttelen sieltä Ljubljanaan, mutta nyt on ihana olla kotona ja viettää joulu perheen kanssa.

Rauhallista ja siunattua joulua! 

Satasia

100 päivää Ljubljanassa takana. Olen yhä in sLOVEnia, vaikka blogin otsikon oivallus alkaakin jo olla aika kulunut juttu. Oon nimittäin tainnut kuulla kyseisen sloganin muutamaan kertaan.. Mutta tässä vielä kuvin ja sanoin, miten mä "feel sLOVEnia" tällä hetkellä.

Lihapullat olivat kyllä niin hyviä, että niitä kannattaa hehkuttaa vielä uudestaan. Toin myös pari pussia lihapullia kotiin, ja illalla herkuteltiin kaveriporukalla. Tällä ja viime viikolla olen saanut maistella myös virolaista, tsekkiläistä ja slovakialaista ruokaa. Ainiin ja tein minä pinaattikeittoakin yhtenä päivänä. Ja itsenäisyyspäivänä järjestimme suomalaisten kanssa oikein kunnon juhlat makaronilaatikoineen, glögeineen ja pipareineennoin 30 vieraalle. Ennen juhlia tuskailin, kuinka huono olen kynsilakkojen kanssa, ja kaveripoikani lupautui lakkaamaan suomikynnet. Eikö tulleetkin hienot! Myös huoneemme koki jonkinlaisen muodonmuutoksen, kun huonekalut vaihdettiin viikko sitten. Remontti aiheutti myös pikkuisen harmia, sillä jouduimme olemaan pari päivää evakossa, ja mokomat työmiehet söivät ruokaa jääkaapeista ja varastivat moppeja ym. irtotavaraa. Ihmeellistä. Joka tapauksessa lopputulos on aikas hieno.

Ljubljanan joulunaika alkoi 3.12. jouluvalojen sytyttämisellä. Suomalaiseen makuun valot ovat vähän yliampuvat, mutta voisivat ne olla pahemmatkin. Linnavuoren valaiseminen on kuitenkin tosi onnistunut, valot ovat kuin tähtitaivas. Iltasella valoja voi ihailla esimerkiksi Neboticnik-"pilvenpiirtäjästä", missä join tsekkiläisen kaverini kanssa kaakaota 100 päivän "anniversaryn" kunniaksi.  Kävin myös noin 15 vuoden tauon jälkeen baletissa katsomassa Prinsessa Ruususen. Tykkäsin niin kovin, että aion mennä perjantaina katsomaan myös Pähkinänsärkijän.

Ja koulua alkaa olla enemmän ja enemmän. Yleensä mulla on koulua aamupäivällä ja sitten taas neljästä kahdeksaan illalla. Onneksi opiskelijaruokasysteemi ja ravintolalounaat tarjoavat kivan hengähdystauon kesken päivän. Ja kahvia voi yhä joulukuussa juoda ulkona auringonpaisteessa. Opiskelen täällä kahdessa tiedekunnassa. Vasemman puoleinen kuva on organisoidusta, modernista yhteiskuntatieteellisestä ja oikeanpuoleinen kuva omasta kasvatustieteellisestä, joka onkin sitten ihan jotain muuta.

Ja viime viikonlopun vietinkin ihan täällä lähiseudulla. Vaikka vaihtokohdetta valittaessa pohdinkin vain mahdollisuuksia matkustaa Slovenian ulkopuolella, nautin ehkä Sloveniassa kiertelystä kaikkein eniten. Haluan kotiin tullessa sanoa, että olen nähnyt vaihtomaani.

Kodista puheenollen.. Olen tulossa Suomeen jouluksi. Viikon päästä aloitan kotimatkan Wienin ja Budapestin kautta. Suomessa oon pari viikkoa, minkä jälkeen palaan vielä viimeistelemään opiskeluni täällä. Helmikuun puolessa välissä pitää sitten kotiutua Suomeen ja rutistaa gradu kokoon. Nyt välillä tunnen jo pientä haikeutta siitä, että vaihtoaikani on loppusuoralla. Ei kuitenkaan kannata jäädä murehtimaan, vaan ottaa kaikki irti näistä noin 40 päivästä. 

Jouluisia

Ljubljanassa joulunaika alkaa huomenna, kun jouluvalot sytetetään vihdoin kaupunkiin. Mä pääsin joulutunnelmiin kuitenkin jo menneenä viikonloppuna kun suuntasin Itävaltaan. Lauantaina käväisin suomalaisporukalla Ikeassa Klagenfurtissa. Mielestäni lihapullat ja 20 Lagraa kavereille ovat ihan hyvä syy ajaa naapurimaahan, mutta jostain syystä sain vain suomalaiset vakuutettua. Ikea-reissun jälkeen käväisimme  kuitenkin myös Klagenfurtin keskustassa ja joulutorilla. Klagenfurt on ihan söpö, pieni kaupunki, mutta kyllä Ljubljana on vaan suloisempi. Joulutori oli aika pieni.

Sunnuntaina pääsinkin sitten kunnon joulutoritunnelmaan, kun lähdin 13 läheisen ystäväni kanssa Salzburgiin. Matkan maisemat olivat kuin sadusta: Lumisia metsiä, Alpit ja sininen taivas. Salzburgkin oli aika satumainen. Varmasti yksi kauneimmista kaupungeista, joissa olen käynyt. Joulunaikaan Salzburg on erityisen lumoava ja elämäni ensimmäinen kunnon joulutori oli ihana elämys. Ja mainitsinko, että seurani oli aivan paras. Voisi kuvitella, että kiertely 14 ihmisen voimin olisi hankalaa, mutta kun kaikki tuntevat toisensa hyvin, on isolla porukalla vain hauskempaa. Marttakin rakasti joulufiilistä ja suosittelee jouluista Salzburgia aivan kaikille.

Serbia-sekalaisia

Menneenä viikonloppuna pääsin jälleen Balkanille, tällä kertaa Serbiaan. Matkassa mukana oli kämppikseni tsekeistä, liettualainen tyttö ja neljä puolalaista. Tykästyin kovasti pääkaupunki Belgradiin. Paikka muistutti Banja Lukaa, mutta oli tietysti reilusti isompi ja sekavampi. Belgradista löytyy linnoitus, uutta, vanhaa ja jugoslavian aikaista arkkitehtuuria, upeita kirkkoja sekä satoja kahviloita ja paikallisia pikaruokaloita (palacinka-letut ja pljeskavica-hampurilaiset!). Sunnuntaina käväisimme paluumatkalla myös Serbian toisiksi suurimmassa kaupungissa Novi Sadissa (keskieurooppalaistyylinen söpö kävelykeskusta) ja Kroatian puolella Vokovarissa (pahiten kärsinyt kaupunki Kroatian itsenäistymissodassa, mutta sodasta muistuttaa enään pommitettu vesitorni) sekä Osijekissa (neljänneksi suurin kaupunki).

Ja Marttahan tykkäsi Serbiasta myös. Erityisen vaikutuksen teki monipuolinen ja edullinen pääkaupunki, mutta Belgradiin suuntaavan kannattaa käydä myös tunnin matkan päässä Novi Sadissa. Belgradista löytyy ihan kaikkea, joten nämä muutama kuva eivät todellakaan anna kovin hyvää kuvaa kaupungista. Kunhan löydän vähän aikaa, aion latailla kuvia myös Flickriin.

Vaaleanpunaisia

Yesterday I had the most unforgettable birthday. And this post is for my family and friends here, in Finland and around the world. I love you. You make me feel so blessed every day and yesterday I felt like a princess. Thank you for your kindness my dear friends!

You know me so well! I love my new camera, beanie and umbrella and I still can't believe that I really can go to sauna! And jewelry, tea, coffee and chocolate always make this girl super happy. As do cake and currywurst. Special thank of my special card (family and finnish friends, here's the text: "Paljon onnea Mia Martalta myös. Anna mulle Mia. Oot Ihana. Pusipusi <3"). Thank you for all wishes and messages, too!

Kiitos ihanalle pikkusiskolleni, joka oli valmistellut erityisyllätyksen. Videosi on vain niin upea, että oon katsonut sen jo ainakin 30 kertaa. Olet tosi taitava ja sitäkin rakkaampi! Eilisen huippuhetki oli ehkä kuitenkin mummun ja papan kanssa jutteleminen Skypen välityksellä. Tulkaa toistekin Skypeen! Ja kuukauden ja päivän päästä nähdäänkin ihan kasvokkain!

Olette ihania!