Perhehetkiä

Perheeni vieraili luonani viime viikolla. Uskon, että äiti, isä ja sisko pitivät Sloveniasta. Sää oli loistava ja ehdimme kahdessa kokonaisessa päivässä ja kahdessa puolikkaassa nähdä melkoisen paljon. Osa paikoista (Bled, Bohinj, Piran, Kranjska Gora, Ljubljana) oli minulle jo tuttuja, mutta vierailimme myös parissa minulle entuudestaa tuntemattomassa paikassa (Postojna, Villach, Vintgar). Minilomasta saa siis paljon irti, kun matkaohjelman suunnittelee huolella (mutta ei minuuttiaikataululla). 

Ensimmäisenä päivänä perheeni vuokrasivat auton lentokentältä ja lähtivät suoraan kohti Blediä, sillä Ljubljanan lentokenttä sijaitsee itse asiassa lähempänä Blediä kuin Ljubljanaa. Minä matkustin perheeni luokse bussilla luentojeni loputtua. Yhdessä suuntasimme sitten Bohinjiin. Vaikka tämä oli jo kolmas kerta Bledissä ja Bohinjissa, tuntui, että olisin nähnyt paikat taas ensimmäistä kertaa, sillä sää oli jälleen hyvin erilainen kuin edellisillä kerroilla. Nyt paistoi aurinko ja ruska oli kauneimmillaan. Bohinjista ajoimmekin sitten Ljubljanaan, jossa oli vuorossa päivän kolmas ja neljäs B: sisko halusi tsekata BTC:n shoppailumahdollisuudet ja syödä Burger Kingissä.

 Seuraavana aamuna suuntasimme mäkkäriaamiaisen jälkeen kohti Postojnan luolia, jotka olivatkin ihan Skocjanin luolien vertainen elämys. Sisko ihastui Postojnan kaivosjunaan, ja Postojnan tippukivet ovat hienommat kuin Skocjanin. Itse luola taas on ehkä vaikuttavampi Skocjanissa. Postojnassa vieraillessa kannattaa käydä myös Predjaman ritarilinnalla vajaan 10 kilometrin päässä. Postojnasta jatkoimme yhä etelään Piraniin, jossa oli melkein yhtä lämmintä ja kesäistä kuin kaksi kuukautta sitten. Vielä olisi uskaltanut uimaankin, mutta emme olleet tajunneet ottaa uikkareita mukaan.

Kolmannen päivän suunnitelma muodostui vasta aamupalalla. Isä halusi nähdä samoja maisemia, joista pääsin nauttimaan vaelluksellamme pari viikkoa sitten, joten suuntasimme taas kohti pohjoista ja Kranjska Goraa. Minä halusin nähdä jotain uuttakin, joten vierailimme myös Villachissa Itävallan puolella. Villach on tosi pieni ja Ljubljana on nätimpi, vaikka pääkatu ihan soma olikin. Nyt on Villach siis nähty, joten seuraava liftausreissuni suuntautunee Klagenfurtiin. Paluumatkalla käväisimme Vintgarin rotkolla, joka jäi ehkä parhaiten mieleen paikoista, joissa perheen kanssa vierailimme. Muita mahdollisuuksia päiväretkikohteiksi olisivat olleet Plitvicen kansallispuisto Kroatiassa, Graz Itävallassa ja tietysti Venetsia, mutta vanhempani kävivät siellä kesällä.

Viimeinen puolikas päivä käytettiin tietysti Ljubljanan katseluun. Kävelimme vanhassa kaupungissa ja ihailimme kotikaupunkiani linnalta ja Neboticnik-pilvenpiirtäjästä. Sitten olikin aika hyvästellä perhe taas vähäksi aikaa. Mahdollista koti-ikävää helpottamaan sain tietysti suomalaista karkkia. Vielä en ole turkinpippureita tarvinnut, mutta huomaan kyllä miettiväni joskus, miten esittelen Tamperetta, kun ystäväni täältä tulevat myöhemmin vierailulle Suomeen. 

Kiitos rakkaat, että tulitte minua tervehtimään ja sain jakaa edes pienen palasen maailmaani täällä.