Satasia

100 päivää Ljubljanassa takana. Olen yhä in sLOVEnia, vaikka blogin otsikon oivallus alkaakin jo olla aika kulunut juttu. Oon nimittäin tainnut kuulla kyseisen sloganin muutamaan kertaan.. Mutta tässä vielä kuvin ja sanoin, miten mä "feel sLOVEnia" tällä hetkellä.

Lihapullat olivat kyllä niin hyviä, että niitä kannattaa hehkuttaa vielä uudestaan. Toin myös pari pussia lihapullia kotiin, ja illalla herkuteltiin kaveriporukalla. Tällä ja viime viikolla olen saanut maistella myös virolaista, tsekkiläistä ja slovakialaista ruokaa. Ainiin ja tein minä pinaattikeittoakin yhtenä päivänä. Ja itsenäisyyspäivänä järjestimme suomalaisten kanssa oikein kunnon juhlat makaronilaatikoineen, glögeineen ja pipareineennoin 30 vieraalle. Ennen juhlia tuskailin, kuinka huono olen kynsilakkojen kanssa, ja kaveripoikani lupautui lakkaamaan suomikynnet. Eikö tulleetkin hienot! Myös huoneemme koki jonkinlaisen muodonmuutoksen, kun huonekalut vaihdettiin viikko sitten. Remontti aiheutti myös pikkuisen harmia, sillä jouduimme olemaan pari päivää evakossa, ja mokomat työmiehet söivät ruokaa jääkaapeista ja varastivat moppeja ym. irtotavaraa. Ihmeellistä. Joka tapauksessa lopputulos on aikas hieno.

Ljubljanan joulunaika alkoi 3.12. jouluvalojen sytyttämisellä. Suomalaiseen makuun valot ovat vähän yliampuvat, mutta voisivat ne olla pahemmatkin. Linnavuoren valaiseminen on kuitenkin tosi onnistunut, valot ovat kuin tähtitaivas. Iltasella valoja voi ihailla esimerkiksi Neboticnik-"pilvenpiirtäjästä", missä join tsekkiläisen kaverini kanssa kaakaota 100 päivän "anniversaryn" kunniaksi.  Kävin myös noin 15 vuoden tauon jälkeen baletissa katsomassa Prinsessa Ruususen. Tykkäsin niin kovin, että aion mennä perjantaina katsomaan myös Pähkinänsärkijän.

Ja koulua alkaa olla enemmän ja enemmän. Yleensä mulla on koulua aamupäivällä ja sitten taas neljästä kahdeksaan illalla. Onneksi opiskelijaruokasysteemi ja ravintolalounaat tarjoavat kivan hengähdystauon kesken päivän. Ja kahvia voi yhä joulukuussa juoda ulkona auringonpaisteessa. Opiskelen täällä kahdessa tiedekunnassa. Vasemman puoleinen kuva on organisoidusta, modernista yhteiskuntatieteellisestä ja oikeanpuoleinen kuva omasta kasvatustieteellisestä, joka onkin sitten ihan jotain muuta.

Ja viime viikonlopun vietinkin ihan täällä lähiseudulla. Vaikka vaihtokohdetta valittaessa pohdinkin vain mahdollisuuksia matkustaa Slovenian ulkopuolella, nautin ehkä Sloveniassa kiertelystä kaikkein eniten. Haluan kotiin tullessa sanoa, että olen nähnyt vaihtomaani.

Kodista puheenollen.. Olen tulossa Suomeen jouluksi. Viikon päästä aloitan kotimatkan Wienin ja Budapestin kautta. Suomessa oon pari viikkoa, minkä jälkeen palaan vielä viimeistelemään opiskeluni täällä. Helmikuun puolessa välissä pitää sitten kotiutua Suomeen ja rutistaa gradu kokoon. Nyt välillä tunnen jo pientä haikeutta siitä, että vaihtoaikani on loppusuoralla. Ei kuitenkaan kannata jäädä murehtimaan, vaan ottaa kaikki irti näistä noin 40 päivästä.